punaposkinen omena

Sairastaessa on liikaa aikaa ajatella ja tulee yhtäkkiä kyseenalaistettua kaikki aikaisemmin tehdyt päätökset. Tykkäänkö tästä nukesta sittenkään? Miksi vaihdoinkaan ton nuken eyechipit? Miksi ostin näin monta nukkea niin lyhyen ajan sisään? Onko tässä koko harrastuksessa mitään järkeä? Tykkäänkö tästä edes? 

Vaikka en olekaan mun tänhetkiseen tilanteeseen tän harrastuksen saralla täydellisen tyytyväinen, niin sanoisin aika varmasti että tykkään tästä harrastuksesta vielä ihan hurjasti. Oon alkanut vasta löytämään omaa tyyliäni ja on ollut kiva huomata miten hyvin sekin on otettu vastaan. En ole saanut yhtään kurjaa kommenttia aiemmasta poikkeavista valinnoista nukkejen ulkonäön suhteen, eikä kukaan ole koskaan valittanut siitä miten suhteellisen usein muokkaan mun nukkejen ulkonäköä.

Oon nyt käyttänyt viimeset pari vuotta on/off sen puntaroimiseen tulisiko mun lopettaa tää harrastus, aion nyt saattaa päätökseen liian pitkään jatkuneen ajan ja energian tuhlaamisen ja todeta, että nukkeilu on mun osalta täällä jäädäkseen. 

Mun tulisi ennemminkin keskittyä mun kokoelman kehittämiseen siihen suuntaan, että joku päivä voisin huokaista täydellisen tyytyväisenä kun kaikki on kohdallaan eikä keneltäkään puutu mitään. Kehittyminen on varmaankin juuri se sana mitä oon nyt vältellyt pitkään ja sen sijaan päätynyt melkein aina luovuttamiseen. Pitäisi varmaan opetella muutenkin olemaan itselleni vähän armollisempi ja tiedostaa ettei aina tarvitse onnistua täydellisesti :-D

Onko kukaan muu kokenut koskaan syviä epätoivon tunteita kaulatappien katkeiluista tai obitsun temppuiluista? Ootteko päässeet niistä fiiliksistä eroon nopeasti vai vellotteko epäonnistumisen tunteessa liian pitkään samalla tavalla kuin minä? Olisi kiva kuulla jos muilla on ollut samanlaisia tuntemuksia tän harrastuksen suhteen tai saada tietää otanko tän vaan liian vakavasti :-D

huum hom huum

   

Nyt kun mulla on jo viitisen päivää ollut välisivulla auki tekstiä vaille valmis postaus, niin voisin varmaan viimeistellä sen? Nyt tää on ollut tässä jo useita viikkoja, i caAn't eVEn. Loma on mennyt ohi silmänräpäyksessä, en edes tajunnut kunnolla että edellisestä postauksesta on jo muutama kuukausi. Mulla on ollut hirveesti ideoita ja inspiraatiota nukkejuttuihin, mutta en vaan millään tunnu saavan mitään aikaseksi. Tiedän jo suurin piirtein mitä kirjottaisin kaikkien nukkejen esittelypostauksiin, mutta niidenkin toteuttaminen on ihan oma suorituksensa, johon mulla ei tunnu riittävän energia.
Tämä postaus on nyt lähinnä ilmoitus siitä, että olen yhä elossa vaikka ei siltä vaikuttaisikaan! Ensiviikolla pyrin jatkamaan postaamista taas nuken esittelyn merkeissä, ilmoitelkaa kommenttiosiossa kenestä haluaisitte saada tietää lisää seuraavaksi? Lukisitteko kaksosten (Lune ja Illusion) esittelyn mielummin samassa postauksessa vai kahdessa erillisessä? Jokainen kommentti on tervetullut ja pyrin vastaamaan kaikille mahdollisimman nopeasti ♥

the white witch

Sain viimeviikolla valmiiksi about me -sivuni, joten jos et ole jo käynyt katsomassa sitä ja sinua kiinnostaisi tietää enemmän minusta, niin käy ihmeessä kurkkaamassa se! Yritin myös luonnostella mahdollisimman toimivia nukkeprofiileja, jotka olisivat helppoa ja mielenkiintoista luettavaa, mutta en millään saanut kaikkea haluamaani tarpeeksi kompaktisti esille. Päätin siis tehdä kaikista nukeistani erillisen postauksen, jossa kerrotaan tarkempaa historiaa ja tarinaa nuken takana, jotta tekin oppisitte tuntemaan nukkeni samalla tavalla kuin minä. Näistä postauksista, varsinkin tästä ensimmäisestä, toivoisin runsaasti rakentavaa palautetta jotta tiedän jatkossa mitä voisin parantaa. Ensimmäisenä vuorossa on Lydia,  joka saapui luokseni hieman yli vuosi sitten. Lydia on 8. nukkeni.

Lydian hahmoa suunnitellessani mielsin nuken tummahipiäiseksi, mutta MIO-pakkauksen saavuttua huomasin ihonsävyn olevan paljon kuvitelmiani vaaleampi. Taitavan kustomoijan käsissä hahmo kuitenkin välittyi täydellisesti yllätyksellisestä käänteestä huolimatta. Suunnitelmissani on kokeilla Lydialle valkoisia ripsiä, joko yksinään tai mustien ripsien sekaan.

Lydia on voimakas noita, joka harjoittaa länsimaista taikuutta vanhempaa taikuuden lajia. Hän on perinyt taitonsa esiäideiltään, jotka ovat jakaneet salaisuuksiaan sukupolvelta toiselle jo vuosisatojen ajan. Lydia syntyi albiinona, mutta voimakkaan ja vaikutuvaltaisen sukunsa ansiosta hän välttyi suuremmilta vainoilta. Lydian ikä on hämärän peitossa, sillä voimakkaat noidat eivät ikäänny samalla tavalla kuin ihmiset. Hän syntyi jossain vaiheessa 1800-luvun loppupuolella ja eli nuoruutensa New Orleansissa 1900-luvun alussa. Sittemmin hän ei ole asettunut aloilleen kunnolla. Lydian harjoittama taikuus on paljolti voodoon kaltaista, mutta vaativampaa ja voimakkaampaa, ja siinä on ripauksia muiden uskontojen piirteitä.

Lydia on vaitonainen, mutta voimakastahtoinen persoona joka ei ole ikinä pitänyt käskyjen vastaanottamisesta. Lydia ei ystävysty helposti, sillä hän tekee kaikki päätöksensä pitkälti logiikan ja järjen pohjalta. Hänen ihmissuhteensa perustuvat usein liittoutumiselle yhteistä vihollista vastaan.
Sain inspiraation Lydian hahmoon The Vampire Diariesin Bonnie Bennetistä, sekä American Horror Story: Covenista. 

Muistakaa kertoa mitä mieltä olette, kannattaako minun jatkaa tämänkaltaisten postauksien tekemistä? Kiinnostaako ketään? Jokainen kommentti on lämpimästi tervetullut ♥